Maija-Liisa Mattila

Antti Saari: Toivo. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry 2012. 377 s.

Toivo on kertomus kahden eteläpohjalaisen, Toivon ja Lainan, kasvusta aikuisiksi. Toivo asuu vanhempiensa ja sisarustensa kanssa maatilalla. Koulussa hyvin pärjäävän ja lukemisesta pitävän pojan haaveet oppikouluun pääsystä kariutuvat köyhyyteen. Toivon tie vie maaseudun raskaiden töiden kautta nuorena sotamiehenä jatkosotaan.

Laina on hiljainen ja arka tyttö, jonka isä on kuollut ja mielenterveysongelmista kärsivä äiti on sijoitettu kunnalliskotiin. Orvoksi itsensä tunteva ja jatkuvasti äitiään ikävöivä Laina asuu setänsä ja tätinsä luona, erossa siskoistaan, jotka on kaikki sijoitettu eri taloihin asumaan. Köyhyyden vuoksi Lainakaan ei pääse oppikouluun, mikä ei kuitenkaan estä häntä jatkamasta lukuharrastustaan ja sen avulla pakenemista pois maaseudun puuduttavasta arjesta.

Sekä Toivon että Lainan elämää, kuten myös koko teosta, sävyttää syvä uskonnollisuus. Oikeastaan koko teoksen ajan Toivon ja Lainan tiet kulkevat eri polkuja, joskin hyvin samansuuntaisesti. Lainan ripillepääsyn päivänä he tapaavat toisensa seuroissa lyhyesti ensimmäisen kerran. Viisi vuotta myöhemmin Toivo saa rintamalla sattumalta Lainan osoitteen ja he ryhtyvät kirjeenvaihtoon, joka johtaa naimisiinmenoon asti. Varsinainen yhteiselämä kuitenkin alkaa vasta siitä mihin teos päättyy: Toivon rintamalta kotiutumiseen.

Saari luo romaanissaan ajankuvaa Etelä-Pohjanmaasta 1930-40-luvuilla. Arkiaskareita, maaseudun elämää, uskonnollisuutta ja sotimista kuvataan hyvin tarkasti. Tästä muodostuukin ehkä myös teoksen suurin ongelma. Suppeampi kuvaus olisi ehkä jättänyt enemmän tilaa henkilöhahmojen ja teeman syventämiselle ja kehittymiselle. Laveamman kuvauksen keskittäminen tarinaa tukeviin kohtiin olisi saattanut tuoda teokselle enemmän syvyyttä ja se olisi tuonut paremmin oikeutta myös useille kauniille kielikuville ja luonnonkuvaukselle, joka useissa kohdissa tukee päähenkilöiden sisäistä maisemaa.

Saaren kieli on sujuvaa ja helppolukuista ja kaiken kaikkiaan Toivo onkin varsin kelpo uskonnollinen lukuromaani. Vaikka henkilöhahmot jäävät hiukan persoonattomiksi, on Saari erityisesti Lainaa kuvatessaan onnistunut välillä tavoittamaan merkityksellisiä piirteitä, joiden olisi suonut menevän syvemmällekin.