Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Teos, 2012. 266 s.

Hanna-Riina Aho

Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta, jossa pohjoinen Eurooppa on lämmennyt. Osa mantereesta on veden alla ja öljykatastrofi jäämerellä on tuhonnut osan Skandinaviasta ja sen luonnosta. Ihmiset sinnittelevät sodan keskellä veden puutteen ja sen säännöstelyn alla. Pula on kaikesta. Vain kaatopaikka ja muovihauta ovat jäljellä siitä vauraudesta, jossa me elämme, entisajassa.

Emmi Itärannan esikoisteoksen päähenkilö on Norias, teemestarin tyttär. Kirja kertoo myös tämän perheestä. Teemestarit ovat sukupolvien ajan kirjanneet omaa ja aikalaistensa historiaa kirjoihin, joita lukemalla teemestarin tytär Noria lähtee selvittämään, mitä on tapahtunut. Hän kiinnostuu siitä, olisiko mahdollista löytää käyttökelpoista vettä tarvitseville. Muovihaudalta löytyneet cd:t tarinoineen kiehtovat hänen mielikuvitustaan. Teemestarin tyttärenä hän perii isänsä työn ja aseman lähteen ja veden vartijana. Se on kuitenkin taakka. Veden kätkeminen on rikos, jonka rangaistukset ovat kovimmat mahdolliset. Sotilasdiktatuuri on armoton.

Armoton on myös ympäristö. Hyönteiset, paarmat ja muut purijat, ovat lämpimän ajan riesa. Agonvaloa voi käyttää viestimien lataamiseen. Tekniikkaa on kuitenkin vain välttämättömiin tarpeisiin. Korjaaminen ja kestävyys ovat arvokkaita asioita.

Norian äiti on tutkija. Perhe ei kärsi muiden tavoin veden puutteesta. Syynä on lähde, joka on säilynyt sukupolvien ajan salaisuutena, kuten teemestarin taidot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Sanja on Norian ystävä, tytöille kaatopaikka on varsinainen entisajan aarteiden kehto. Itäranta saa lukijan inhoamaan jokaista kotiin kantamaansa muovipussia, kuvatessaan miten muovihaudasta nousee toisiinsa takertuneiden muovipussien katkeamattoman ketju. Sanjan kanssa Noria jakaa salaisuutensa myös aikuisena. Siitä tulee myös Norian oma heikkous, kohta, jonka avulla vihollisen on helpoin saada Noria otteeseensa. Ystävyys vahvistaa ja murtaa.

Itäranta rakentaa tarinansa hienosti ja uskottavasti. Lukijalle on niin suloista todeta, että TDK-kasetit ovat ikuisia tai CD-levyt eivät häviä. Samalla selviää teknisten laitteittemme huono kestävyys. Teemestarin kirja konkretisoi hiilijalanjäljen. Itäranta kuvailee vettä runollisen kauniisti.

Sama rohkeus ja luja usko ovat Noriassa, teemestarin tyttäressä, joka uskoo voivansa muuttaa maailmaa. Usko parempaan huomiseen ja optimismi, onkin Itärannan jännittävän kirjan upeinta antia. Itäranta ei syytä entisajan ihmisiä, vaan näyttää vain mihin kulutustottumuksemme vievät. Itäranta maalailee maisemansa upeasti. Kieli on kuvailevaa, kertovaa ja täyteläistä.

Emmi Itäranta (1976) asuu Canteburyssa, Isossa-Britanniassa. Hän työskentelee Kentin yliopistossa.