Virkkunen oli siinä mielessä oikea löytö työn junailijaksi, että hän ei hätkähdä vastustajien äänekästäkään kritiikkiä. Virkkunen pudottelee kuin nauhalta viileän asiallisesti argumentteja, joilla hän perustelee uudistuksen välttämättömyyttä. On saatava riittävän vahvoja peruskuntia, jotta palvelut voidaan turvata. Vaikka kuntaministeri on viilannut työssäkäyntialueista asiointialueita, varsinaisesta tavoitteesta hän ei tingi. Virallinen päämäärä on, että uudet, paljon nykyisiä isommat kunnat aloittavat 2015 vuoden alussa.

Virkkusen toimintatavassa on riskinsä. Suunnannäyttäjän on muistettava katsoa myös sivuilleen ja pitää huolta siitä, että tukijat ja yhteistyökumppanit pysyvät vauhdissa mukana. Politiikassa kukaan ei saa asioita läpi yksinään.

Hallituksen rivien säilymisestä saadaan näyttöä, kun virkamiestyöryhmän esitys lähtee maakuntiin kuulemiskierroksen pohjaksi. Oppositio voi pitää paljon ääntä, mutta parlamentaarisella voimallaan se ei pysty kaatamaan hanketta. Uudistuksen eteneminen on kiinni pelkästään siitä, pysyvätkö kaikki hallituspuolueet asian takana loppuun asti.

Yhtä ja oikeaa kuntakokoa ei ole olemassakaan. Ratkaisevaa on, miten kuntien tehtävät tulevaisuudessa määritellään. Laadukkaiden terveyspalveluiden turvaamiseksi tarvitaan monilla seuduilla huomattavasti nykyistä isompia kuntia. Tähän on pyrittykin kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä. Koulut ja päiväkodit toimivat moitteettomasti pikkukunnissakin.

Uskottavaa on sekin, että ainakin kolmannes kunnista joutuu suuriin taloudellisiin vaikeuksiin vuoteen 2020 mennessä, kuten Kunnallishallinnon rakenne -työryhmä toteaa. Vaikka asiantuntijaraportti olisi kirjaimellisesti tilaustyö uudistajien tarpeisiin, epäilemättä kuntien vaikeudet kasvavat, jos velvoitteet säilyvät ennallaan.

Kunnan rooliin kuuluu muutakin kuin keskeisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä opetuksen järjestäminen. Usein jää vähälle huomiolle, että kunnat ovat myös tärkeitä elinkeinotoiminnan vauhdittajia.

Tällä viikolla julkaistiin Suomen Yrittäjien tekemä kysely kuntien elinkeinopolitiikasta. Siihen vastanneet kritisoivat muun muassa kuntien hankintapolitiikkaa. Myös viestintää pitäisi parantaa. Kyselyn perusteella kunnan ja yritysten välinen yhteistyö on heikentynyt parin vuoden aikana. Tyytyväisempiä yrittäjät ovat kuntien yhteistyöhön seutukunnassa ja maakunnassa.

Vaikka yrittäjät kannattavat kuntaliitoksia – eniten Kainuussa ja vähiten pääkaupunkiseudulla – kyselyssä parhaita pisteitä saivat pienehköt kaupungit tai maalaiskunnat. Voisi kuvitella, että näissä yhteydet kunnan ja yritysten välillä toimivat mutkattomimmin.

Keskipohjalaisten yritysten antamien pisteiden perusteella alueen kunnat sijoittuvat valtakunnan keskikastiin. Täällä eniten pisteitä yrittäjiltä saivat Ylivieska (55), Halsua (55), Kalajoki (50), Kokkola (42) ja Reisjärvi (38).

Kuntauudistuksen yhteydessä on tärkeää punnita sitäkin, miten muutokset vaikuttavat yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytyksiin.

Arto Hietalahti