Haastajan asemasta Haavisto lähti sillekin, ja se hänen asemansa viime päivinä julkaistujen gallupien valossa on yhä. Kun gallupit laahaavat aina jonkin verran kansalaismielipiteen muutosten perässä, kysymysten kysymys onkin, voisiko vaalien ensimmäisen kierroksen yllätys toistua ja Haavisto-ilmiö kukistaa vaalien vuosikautisen kestosuosikin, Sauli Niinistön. Se vasta jytky olisikin.

Ainakaan vaalikeskusteluissa ja nähtävillä olevassa kampanjoinnissa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi Sauli Niinistön suosiota sulattamassa. Kun vielä nimekäs kaarti keskustan ja oikeiston johtavia poliitikkoja on asettunut hänen taakseen, valinta vaikuttaisi varmalta.

Juuri varmuuden illuusio onkin tuottanut vaalien suurimmat yllätykset. Pekka Haaviston kohdalla mahdollisuus muhii sosiaalisen median kautta yhä vahvistuvassa tuessa ja äänestämisestään epävarmojen kallistumisessa viime metreillä hänen taakseen. Mahdollisuus ei tunnu suurelta, mutta se on olemassa.

Näidenkin vaalien jokerikortti on äänestysprosentti. Kuinka korkealle se nousee ja kumpaa se suosii?

Vaikka vaalien alkukierrokselta karsiutuneet ehdokkaatkin ovat Paavo Väyrystä lukuun ottamatta liputtaneet Niinistön tai Haaviston puolesta, monilla muillakin kuin Väyrystä äänestäneillä on vaikeuksia päättää ehdokkaastaan ja ylipäätään äänestämisestään. Demokratian toimivuuden kannalta olisi välttämätöntä, että mahdollisimman moni voittaisi vaikeutensa.

Vaihtoehdot tietysti olisivat selkeämpiä ja ehdokkaiden poliittiset linjaerot jyrkempiä, jos Niinistön vastaehdokkaana olisi Väyrynen tai Soini. Mutta kun ei ole. Nyt on valittava Niinistöstä ja Haavistosta.

Kun molemmat pyrkivät maksimoimaan kannatuksensa, on selvää, ettei kumpikaan korosta poliittista taustaansa. Ei se ole kuitenkaan mihinkään kadonnut. Niinistö on kokoomuslainen ja Haavisto vihreä.

Selkeä ero on myös ehdokkaiden urassa ja kansainvälisessä kokemuksessa. Niinistö on talouspoliitikko, jonka kansainväliset näytöt ovat puolue- ja pankkitöiden perua. Haavisto on ympäristöpoliitikko, joka on hankkinut kannuksensa kansainvälisten kahinoiden selvittelijänä ja sovittelijana.

Paineen sietoa ja muita henkilökohtaisia ominaisuuksia on kummankin kohdalla testattu monin tavoin jo pitkin uraa. Kovin monta kääntämätöntä kiveä tuskin on lukuisten vaalitenttien, -keskustelujen ja -haastattelujen jäljiltäkään olemassa.

Tasavallan presidentin tehtävästä kummallakaan ei ole kokemusta, niin kuin ei uusien valtasuhteiden oloista ole kenelläkään muullakaan. Äänestäjien ratkaistavaksi jääkin, kumpi paremmin täyttää ne vaatimukset, jotka 2010-luvun maa ja maailma presidentille asettavat.

Lassi Jaakkola