Me kuulumme taideahmattien joukkoon ja on pakko tunnustaa, että hiilijalanjälkemme on iso ja musta taidematkojen vuoksi. Kotimaan- tai ulkomaanmatkoihimme kuuluvat päiväkausien ravaukset ympäri kaupunkeja taidemuseoita ja kirkkomaalauksia bongaillen. Emme kuitenkaan suostu matkustamaan kotoista Eurooppaamme kauemmaksi. Syynä on sekä lentojen pituuden rajoittaminen että se, että meitä kiinnostaa tällä hetkellä melkein yksinomaan eurooppalainen taide. Olemme päätelleet, että tuntemattoman kulttuurin taiteen ahmiminen voisi aiheuttaa liian suuren ähkyn.

Parhaat kokemuksemme olemme saaneet sellaisen maalaus- ja veistostaiteen ääressä, josta meillä on paljon taustatietoa. Taideahmatti haluaa tietää miksi, milloin ja minne taideteos on luotu ja kuka ja millainen on taiteilija. Yleensä taideteos näyttää parhaimmalta alkuperäisellä sijoituspaikallaan. Tällainen voimakkaasti paikkaan sidottu taideteos saattaa olla seinäfresco kirkon kappelissa, kattomaalaus rikkaan taidemesenaatin ruokasalissa tai pienen aukion suihkulähteen veistosryhmä. Paikaltaan irrotettuna tällainen taide menettää enemmän tai vähemmän tehovoimastaan. Taidemuseot ja erilaiset näyttelytilat ovat yleensä rakennuksina mielenkiintoisia. Taiteen kiinnostavuutta ei kuitenkaan lisää edes maailman hienoin näyttelytila, olkoon se vanha ja arvokas museo tai huippumoderni matkailurysä.

Taiteen tehtävä on vuosisatojen kuluessa ollut moninainen. Sen avulla on pyritty korostamaan maallista tai uskonnollista valtaa. Taiteen avulla on peloteltu, opetettu tai lohdutettu kansaa. Taidetta on käytetty välineenä suurimman rakkauden ja katkerimman vihan ilmaisemisessa. Vahvaa merkitystä sisältävä tai tiettyyn vaikutukseen pyrkivä taide on nykyihmiselle paitsi suuri elämys myös oppiväline historian tuntemukseen. Taiteeseen sisältyvä merkitys lisää sen kiinnostavuutta.

Firenze on suosikkimme taidekaupunkien joukossa. Sen lukuisat kirkot luostareineen, palatsit ja taidemuseot sekä erilaiset ulkotilat, puistot ja katuaukiot ovat täynnä maailman kiehtovimpia taideteoksia. Firenzessä voi kulkea keskellä taidehistoriaa. Piazzan veistoshahmot katselevat matkailijoita ylhäisen arvostelevasti. Luostarin ruokasalin seinämaalaus on yksi lukuisista viimeisestä ehtoollisista `La ultima cena` ja toisen luostarin kammion seinässä on yksi Marian ilmestyksistä `Annunciation`. Kaiken tuon kauneuden keskellä on helppo uskoa, että Stendhalin syndroomaan voi oikeasti sairastua.

Eräällä Firenzen matkalla parikymppiset tyttäremme taisivat rakastua komeaan Davidiin. Näin voi päätellä siitä ajasta, minkä he käyttivät marmorisen patsaan jalkojen juuressa norkoiluun. Luultavasti juuri sillä reissulla he saivat vakavan tartunnan ja tulevat todennäköisesti enemmin tai myöhemmin sairastumaan taideahmijatautiin.

Kirjoittajat ovat kokkolalaisia arkkitehtejä.