Sunnuntain raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja se jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailman ja ilmestyi meille. Kun vanha Simeon siunasi Jeesus-lasta ja hänen vanhempiaan. Hän ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka Jumala on valmistanut kaikille kansoille ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Kynttilänpäivän raamatunkohdassa Jeesus oli 40 päivän ikäinen. Sen ajan juutalaisten tapojen mukaan hänen vanhempansa Maria ja Joosef veivät Jeesuksen temppeliin. Siellä tapahtui äidin Marian puhtaaksi julistaminen. Lisäksi he suorittivat uhrin, joka vapautti määräyksestä luovuttaa esikoisena syntynyt poikavauva Jumalalle. Äidin uhri oli köyhän kansan uhri. Jeesuksen vanhemmilla ei ollut varaa uhrata lammasta vaan kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa, joka oli köyhien vaihtoehtona.

Jeesuksen vanhemmat olivat uskollisia omille uskonnollisille tavoille. Temppeli Jerusalemissa oli uskonnollisen elämän keskus, tärkein paikka. Temppelissä Maria ja Joosef kokivat olevansa erityisen lähellä Jumalaa. Maria olisi voinut tulla yksinkin temppeliin, mutta he halusivat tulla koko perhe. Jeesus lapsi oli pieni, vähän yli kuukauden, mutta vanhemmat kokivat tärkeänä ottaa hänet mukaansa temppeliin.

Pienessä Jeesus-lapsessa vanha mies, Simeon näki jotain ihmeellistä. Hän näki ilmi tulevan Jumalan rakkauden ja hän halusi siunata ja kiittää Jumalaa siitä, että hän vielä näki tämän.

Jumala paljasti salaisuuden. Jeesus tuo pieni lapsi oli lupauksen täyttymys.

Jumala on lähettänyt Jeesuksen lähellemme kertoakseen rakkaudestaan.

Vanhan Simeonin yllä oli Jumalan Pyhä Henki. Hän osasi odottaa ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa ja sanoi:

”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. valon joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Missä on meidän temppelimme tänään? Mikä on meidän elämän keskus, tärkeä paikka, mihin me haluamme mennä?

Kirkko on monille tärkeä paikka, meidän temppelimme. Tutussa kirkossa istuessamme koemme olevamme Jumalaa lähellä, koemme kirkkauden koskettavan meitä. Tutut virret, tekstit ja liturgia eivät ole vain perinnäisiä tapoja, koreografiaa, vaan syvää hiljentymistä, Jumalan läsnäoloa.

Kynttilä on kauneuden, hiljaisuuden, lämmön ja valon lähde. Kun katsot kynttilän liekkiä, sen heijastamaa valoa ja lämpöä voit muistaa, että sinua ympäröi Jumalan rakkaus ja kirkkaus.

Kouluttaja, työnohjaaja ja pastori