Markku Laitinen

Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto. Otava 2011.

Sihvola myöntää kuitenkin, ettei tiede ja tutkimus voi koskaan tavoittaa koko totuutta elämän tyhjentymättömästä syvyydestä.

Näihin ajatuksiin nojaten Sihvola tarttuu vaikeisiinkin kysymyksiin, kuten tähän ikuisuusasiaan: Jos Jumala haluaa luoduilleen hyvää, miksi hän antaa tapahtua niin paljon pahaa? Vastauksia hän pyytää menneen ajan filosofeilta.

Eräs heistä on Kleanthes (301–232 eKr.) joka katsoi, että jumalat tahtovat hyvää mutta eivät ole vastuussa pahasta, jonka pahat ihmiset hulluudessaan tekevät.

Saman aikakauden skeptikot kritisoivat ajatusta huomauttamalla, ettei ajatus käy yksiin jumalan kaikkivaltiuden kanssa. Tätä käsitystä tukeakseen he myös kysyvät: Jos Jumala todella olisi kaikkivaltias, olisiko hän antanut ihmiselle järkeä, jota niin harvat osaavat käyttää oikein? Eikä hän olisi halutessaan voinut tehdä kaikista ihmisistä paitsi järjellisiä myös hyveellisiä? Miksi harvojen hyveen edellytyksenä täytyisivät olla lukemattomien erehdykset ja kärsimykset?

Puolesta ja vastaan asetelma on voimakkaimmillaan keskustelussa, joka liittyy ajatukseen älykkäästä suunnittelusta. Toisten mielestä maailmankaikkeuden ja kaiken siihen sisältyvän on suunnitellut yli-inhimillinen ja yliluonnollinen, joko persoonallinen tai ei-persoonallinen intelligenssi.

Tätä ajatusta vastaan käyvät ateistit, joiden mielestä todistusaineisto osoittaa lähes varmaksi, että tällaista intelligenssiä ei ole olemassa. He myös kysyvät: kuka suunnitteli suunnittelijan?

Sihvolan kirjasta esiin pompahtavat kysymykset suorastaan pakottavat ajattelemaan, kuten tämäkin: Jos Jumala on luonut ihmisen ja

koko maailmankaikkeuden tyhjästä, mitä muuta siellä ilmenevä oikea ja väärä voisivat olla kuin Jumalan luomistyön ilmaisuja?

Kirjasta löytyy hyvin tärkeitä maallisia viestejäkin, koskien ihan tätä päivää: Markkinatalous on oikeutettu hyvinvoinnin tuottamisen välineenä vain sikäli kuin sen ydintoimijat ajattelevat kriittisesti, kunnioittavat ihmisoikeuksia ja pitävät huolta heikoimmista.

Suvaitsevaisuutta Sihvola pitää tärkeänä ja siitä sanotaan muun muassa näin: Mikä tahansa katsomuksemme onkaan, meissä kaikissa on potentiaalia suvaitsevaiseen kumppanuuteen, mutta myös tylyyn aggressioon, toisen nujertamiseen, nöyryyttämiseen ja sortamiseen.

Tarvitaan moraalisten tunteiden kasvatusta, jotta ihmisarvon kunnioitus voittaisi aggressiiviset impulssit. Tähän kasvatukseen kuuluvat itsenäisen ja kriittisen ajattelun oppiminen, yhteisen ihmisarvon ja inhimillisen erilaisuuden tunnistaminen sekä myötätunnon ja solidaarisuuden syntyminen inhimillistä haurautta ja haavoittuvuutta kohtaan.

Sihvolan kirjaa lukevalle avautuu moniulotteinen maailma, jossa etsitään ja löydetään, mutta jäädään ilman lopullisia vastauksia.