Katariina Anttila (KP)

Satu Rommi: Moottoripyörällä Himalajalle, 174 s. Basam Books 2011.

Tule jo Satu kotiin sieltä maailmalta!

Toimittaja-joogaopettaja Satu Rommi (s.1973) on kirjoittanut jo toisen matkakirjan elämästään Intiassa, eikä elämä ole yhtään helpottanut.

Avoviemärit löyhkäävät, lehmät märehtivät muovipusseja, rikshakuskit vedättävät valkonaamaa, kerjäävät lapset liimautuvat kannoille ja länsimaiset reppureissaajat käyttäytyvät sietämättömän ylimielisesti ja nirppanokkaisesti.

Ensimmäisessä kirjassaan Kahvia ja guruja Rommi kertoi elämästään kahvilayrittäjänä ja joogaopiskelijana Intian Mysoressa. Toisessa kirjassa hän lähtee italialaisen poikaystävänsä kanssa kuukausien pituiselle moottoripyörämatkalle Intian pohjoisimpiin osiin Kashmiriin ja Ladakhiin.

Kaikkien edellä lueteltujen riesojen lisäksi kuvaan tulee kaoottinen liikenne, vuoren rinteitä kipuavat, tieksi kutsutut polut, osiaan tipautteleva vanha moottoripyörä, muslimien, sikhien ja hindujen keskinäiset väkivaltaisuudet, suolistoloiset, vuoristotauti ja hotellit, joissa ei juuri lakanoita vaihdella.

Kun kirjoittaja vielä päätyy – aikansa pyhyyden kokemusta etsittyään – toteamaan, että loppujen lopuksi pyhyys on sellaista hiljaisuutta ja vaatimattomuutta, jonka löytää suomalaiselta kesämökiltä, ei voi kuin ihmetellä, että miten se edelleen jaksaa olla Intiassa.

Satu Rommin matkakirjojen viehätys onkin tässä ristiriidassa. Hän ei ryve pelkässä kurjuudessa vaan osaa pysähtyä jylhien vuoristomaisemien, ystävällisten(kin) ihmisten ja Intian rakennustaiteen helmien äärelle. Kirjoittajana hän on kuitenkin, paitsi napakka ja selkeä, myös rehellinen ja suora.

Hän ei häpeile länsimaisuuttaan, vaikka länsimaalaisia välillä häpeääkin. Hän jaksaa toisaalta olla edelleen ympäristötietoinen, idealistinen suomalainen feministi – ja toisaalta todeta idealisminsa turhuuden ja mahdottomuuden Intian kaaoksessa.

”Intia turruttaa minut. Minusta ei ole tullut empaattisempaa ja myötätuntoisempaa, vaan vähemmän empaattinen ja vähemmän myötätuntoinen”, Rommi pohtii ja arvelee muuttuneen asenteen olevan suojautumismekanismi. Muuten Intian uskomaton kurjuus tekisi hulluksi. Lukija saa tehdä oman arvionsa, miten hölmöä Rommin Intia-elämä loppujen lopuksi on.

Sydäntalvella iskee toisinaan matkakuume. Rommin matkakirja on siihen hyvä matokuuri. Jos sen jälkeen tekee vielä mieli matkustaa Intiaan, tauti on vakava.