Hanna Kauppinen KÄLVIÄ (KP)
Torstai 23. heinäkuuta painuu kälviäläisen Marttilan perheen mieliin aivan erityislaatuisena päivämääränä. Toki ensinnäkin siksi, että se on Anna ja Petteri Marttilan toisen pojan syntymäpäivä, mutta varsinkin siksi, että synnytys oli ehkäpä Keski-Pohjanmaan erikoisin. Vauva kun syntyi auton takapenkillä matkalla sairaalaan, ja kätilönä toimi isä.– Koska ensimmäinen lapsemmekin syntyi kolmessa tunnissa, osasimme odottaa, että tälläkin kertaa on ehkä kiire. Mutta aivan tällaiseen ei sentään varauduttu, myös 3,5-vuotiaan Aatun vanhemmat hymyilevät.– Minä tosin sanoin leikilläni jollekin kaverille, että toivottavasti vauva ei synny välille. Tästä lähtien pitää varmaan miettiä tarkemmin, mistä vitsailee..., Anna Marttila jatkaa.Uuden perheenjäsenen laskettu syntymäaika oli lauantaina 17. heinäkuuta, mutta lapsi ei ollut antanut tulostaan juuri minkäänlaisia merkkejä ennen yllättävää yötä.– Edellisenä iltana kävin oikein hikilenkilläkin, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, Anna Marttila kertoo.Hän meni nukkumaan puoliltaöin, mutta heräsi kymmentä yli kolme todella voimakkaisiin supistuksiin.– Tiesin heti, että nyt on lähdettävä kiireellä. Petterin vanhemmat hälytettiin nukkuvan Aatun seuraksi, ja olimme ulkona varmaan vartissa. Lapsivesi tuli ennen kuin pääsimme autoon.Petteri Marttila kertoo tarjonneensa vaimolleen etupenkkiä, mutta istuminen ei enää tullut kysymykseen. Anna asettui makuulleen farmarimallisen Ford Mondeon takapenkille.– Tunnustan, että lievää ylinopeutta tuli ajettua... Ja Anna huusi koko ajan, että nyt se syntyy. Minä huusin takaisin, että pidätä pidätä. Muistan kuitenkin sellaisen ajatuksen käyneen mielessä, että millä minä sen napanuoran oikein katkaisen.Veneenrakentajasta kätilöksi?
Vaikka matkaa Potankankaalla sijaitsevasta kodista keskussairaalaan ei ole kuin 16 kilometriä, siinäkin oli puolet liikaa. Hieman Ruotsalon risteyksen jälkeen Annan huuto alkoi olla sen sorttista, että isän ei auttanut muu kuin ajaa tien sivuun.– Kun avasin takaoven, näky oli aikamoinen. Vauvan pää oli jo ulkona, ja hän alkoi saman tien itkeä. Ei siinä paljoa ehtinyt ajatella. Otin vain päästä kiinni ja vedin hänet kevyesti ulos. Auton kello näytti kymmentä vaille neljää, Petteri Marttila kertaa kokemustaan.– Riisuin paidan päältäni ja kiedoin vauvan siihen, sillä tuuli tuntui aika viileältä. Sitten laitoin hänet Annan mahan päälle. Oli kai siitä jotain hyötyä, että olin ollut mukana Aatun synnytyksessä.Isä kertoo yrittäneensä jo automatkan aikana soittaa hätäkeskukseen, mutta numero oli varattuna. Heti syntymän jälkeen hän sai hälytettyä ambulanssin.– Sitten kysyin yhtäkkiä, että kumpi se muuten oli. Anna vähän nosti vauvaa ja totesi, että poika. Emme olleet ehtineet kiinnittää sukupuoleen aikaisemmin edes huomiota.Autosynnytys ei herättänyt huomiota harvakseltaan ohi kulkeneessa liikenteessä.– Pari rekkaa siitä ainakin meni. Toivottavasti kuskit eivät ole saaneet traumoja, äiti nauraa.Ambulanssi saapui nopeasti, ja napanuora katkaistiin. Poika todettiin terveeksi kymmenen pisteen vauvaksi.– Se vähän ihmetytti, että vauva vietiin edeltä omalla ambulanssilla, ja minut tuotiin perässä toisella. Petteri seurasi sitten autolla, Anna Marttila miettii. – Vasta sairaalassa Petteriä odottaessani tuli itku. Tajusin vasta silloin, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, hän tunnustaa.Isäkin kertoo myöhemmin ihmetelleensä, kuinka rauhallisesti tuli toimittua. Pieni paniikin tunne iski vasta myöhemmin.– Sairaalassa vähän vitsailtiinkin, että pitäisikö minun alkaa kätilöksi. Olen ammatiltani veneenrakentaja, ja tällä hetkellä lomautettu, joten sinänsä saumaa uudelle koulutukselle olisi, mies naureskelee.Autoa ei heti vaihdeta
Marttiloiden kokemus on luonnollisesti herättänyt kovasti mielenkiintoa ja levinnyt Kälviällä laajasti tietoon. Vastaavasta synnytyksestä ei muista kukaan kuulleensa. Keskussairaalassakin kerrottiin vain tapauksesta, jossa vauva oli syntynyt sairaalan lattialle.– Se perhe oli saapunut jostain Perhon syrjäkylältä asti. Minulta kysyttiinkin heti, että mistäs kaukaa sinä olet tulossa. Aika yllättyneitä oltiin, kun vastasin, että Kälviältä, Anna Marttila sanoo.Sairaalassa poikavauvan painoksi mitattiin 3 760 grammaa, ja pituudeksi 50,3 senttimetriä. Äiti ja poika pääsivät kotiin kahden yön jälkeen.– Kaikki on mennyt kotonakin tosi hyvin. Vauva on saanut painoakin jo kilon lisää.Onnellisen perhetapahtuman näyttämö, Marttiloiden Ford Mondeo on muuttunut perheelle erityisen tärkeäksi.– Siitä on ollut jo puhetta, että tämä auto taitaa pysyä meillä tavallista pidempään. Sen verran tunnearvo nousi. Joku vitsailikin, että kai te nyt nimeätte pojan Henryksi syntymäpaikkansa mukaan. Niin pitkälle emme kuitenkaan aio mennä, Petteri Marttila nauraa Ford-merkin ”isään” viitaten. hanna.kauppinen@kpk.fi