Inkeri Tuikka

KOKKOLA

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Marko Ylönen, ohj. & sello. Konservatorion sali, to 3.5.

Samaa matkaa kuljettu 40-vuotinen taival on hionut soittajat yhteen, mutta yksilölliset erot eivät ole kadonneet.

Tätä konserttia varten muusikkokaarti oli jakautunut kvarteteiksi, kvinteteiksi ja duoiksi soittamaan 1700–1900-lukujen kamarimusiikkia. Kokoonpanoja oli ohjannut mestarisellisti Marko Ylönen, joka myös soitti itse mukana kahdessa kvartetossa.

Miten soittaa oma stemmansa niin, että se sekä sulautuu toisiin että erottuu niistä? Hienoimpaan ratkaisuun olivat päätyneet Reijo Tunkkari, Annica Brännkärr, Ari Hanhikoski, Marko Ylönen ja Esa Laasanen. Schubertin C-duurijousikvintetossa soi rinnakkain viisi stemmaa, viisi tahdonvoimaista ajatusta, jotka vuorovaikuttivat keskenään, mutta hehkuivat jokainen omaa valoaan. Sellojen unisonoissa, pizzicatoissa ja herkissä duettokohdissa kuului paitsi todellinen taituruus, myös Ylösen arvosellon persoonallinen, lämmin soundi. Tästä kvintetosta, kuten monista muistakin konsertin teoksista, kuultiin nyt vain yksi osa.

Sähköistä tunnelmaa oli kaikkein eniten Barberin jousikvartetossa. Siitä ei kuultu tällä kertaa tutuinta Adagio-osaa vaan ensimmäinen osa, Molto allegro e appassionato. Soittamassa olivat Matti Vanhamäki, Andrei Sytchak, Ari Hanhikoski ja Emilia Otava-Sytchak. Liekö tulkinnan taustalla ollut egojen taistelu vai mikä, mutta säkenöivää energiaa ainakin riitti. Intensiiviset vibratovirrat ulottuivat kuulijoiden selkäpiihin asti.

Sergei Prokofjevin Kvintettoon oli niinikään tavoitettu hieno tulkinta: läsnä olivat sekä läpikuultavuus että purevuus - kulmikkaan säveltäjäpersoonallisuuden tavaramerkit. Soitetut kolme ensimmäistä osaa oli kauttaaltaan viritetty jännitteisiksi, ja loppua kohden soittajat klarinetisti Noora-Kaisa Salo-Peltokosken johdolla lietsoivat toisiaan yhä villimpiin juoksutuksiin. Beethovenin Silmälasiduo soi viulu-kontrabassosovituksena vahvasti ja tasapainoisesti.

Upeita yhteisymmärryksen hetkiä kuultiin myös Schumannin Es-duuripianokvartetossa, Mendelssohnin Jousikvartetossa ja Danzin fagottikvartetossa. Fagottikvartetossa tempo kuitenkin välillä aaltoili häiritsevästi soolo-osuuksien mukana.

Kamarimusiikissa korostuvat yhteistyö ja vuorovaikutus. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia tulkintoja olisi syntynyt, jos samat soittajat olisivat valinneet itselleen eri kokoonpanot.